Videokooste valmistunut

Ari on saanut valmiiksi kisoista kertovan videon. Luvassa on kesän lämpöä, nopeaa purjehdusta ja huikeita kuvakulmia.

Tasaista työtä

MM-purjehdukset päättyivät lauantaina ratakilpailuun. Tarkoituksena oli purjehtia kaksi lähtöä, mutta jälkimmäinen keskeytettiin muutama minuutti startin jälkeen heikon tuulen takia. Sääli, sillä keskeyttämishetkellä olimme hyvissä asemissa. Päivän ainoassa purjehditussa lähdössä sijoituksemme oli tuttuun tyyliin 34. Koko kisan sarjaksi muodostui tasaisen varma  34, 33, 32, 28, 34 33, 30, 34, yhteistuloksissa tämä takasi sijan 35.

     Varsinaista tulostavoitetta kilpailuun emme olleet etukäteen asettaneet, mutta saavutettu sija on jotakuinkin sellainen, mitä olimme hakemassakin ja mihin meidän oli realistista yltää. Koko kevään ja kesän kestänyt harjoittelu ja valmistautuminen tuottivat tulosta ja Nella on nyt paremmassa iskussa kuin koskan. Manööverit sujuivat  hyvin ja etenkin luovivauhti oli todella kohdallaan. Suurimpina kompastuskivinä oli tottumattomuus suuriin startteihin, purjehtiminen meitä nopeampien veneiden fleetissä sekä kevyen kelin avotuuliosuudet. Suomalaisedustajien joukossa olimme puolivälissä jättäen taakse monta meitä kokeneempaa venekuntaa. 

     Tämä MM-projekti alkaa pikkuhiljaa olla takana. Olemme harjoitelleet ja oppineet paljon sekä tuoneet esille kotkalaista purjehdusta. Näiden kokemusten pohjalta on hyvä ponnistaa eteenpäin, kun seuraava tilaisuus sattuu kohdalle. Tiimi hajaantuu nyt eri veneisiin ja soveltaa hankittuja tietoja ja taitoja kukin omalla tahollaan. Nella palautetaan takaisin normaalivarustukseen ja se jatkaa charterpurjehduksia sekä osallistuu lähiseudun kilpailuihin pienemmällä miehistöllä.

Tiimi kiittää tukijoita, kannustajia ja yhteistyökumppaneita ja toivotta blogin lukijoille hyvää jatkoa!

Kisat ovat takana, Nella odottaa kotiin lähtöä Suomenlinnan laiturissa.

Järjestäjän sivuilta löytyy mm. hienoja kuvia kilpailusta.
Ammattikuvaajan otoksia kisoista.
Komeita kuvia Facebookissa.

Hyvä höidi, parempi mieli

Tänään perjantaina oli ohjelmassa toinen avomeripurjehdus. Heikon tuuliennusteen johdosta käyttöön otettiin lyhyempi vararata, joka oli pituudeltaan runsaat 40 mailia. Startti otettiin hieman varman päälle, mutta ensimmäinen lyhyt luovipätkä sujui hyvin ja ylämerkillä olimme mainioissa asemissa.
Avotuulen leikkauskulmat kasuunille eivät aivan menneet kohdalleen ja muutama vene livahti ohi. Kasuunilta kryssimme Ulkomatalalle, shiftit ajoimme hyvin ja veneen vauhti sekä nousu olivat 6-8m/s koillistuulessa kilpailijoihin verrattuna mainioita,  useampikin vene jäi taakse. Miehistön mieliala oli korkealla ja tulos oli jälleen 30.
Kerrankin ehdimme ajoissa saunaan ja syömään, työpäivälle tuli tällä kertaa pituutta vajaat yhdeksän tuntia.

Kovan päivän ilta

Jos on edellisten päivien purjehdus ollut fyysisesti raskasta, tänään torstaina se oli sitä henkisesti. Nella irrotti köydet laiturista kello yhdeksän ja ensimmäisen startin oli määrä tapahtua yhdeltätoista. Hiljainen ja vaihteleva tuuli aiheutti kuitenkin sen, että matkaan päästiin vasta kolmen maissa. Kuuden tunnin odottelu tyynellä avomerellä oli melko turhauttavaa.
Loppuen lopuksi purjehdittua saatiin vain yksi lähtö, sekin hieman lyhennetyllä ja korjatulla radalla. Otimme kohtalaisen hyvän startin keskeltä linjaa ja löysimme varsin hyvin vapaat ajolinjat. Reikäinen ja yli 20 astetta shiftaileva tuuli oli kuitenkin vaikea ja hermoja raastava purjehtia. Sorruimme ensimmäisellä luovilla tekemään liian monta käännöstä pysyäksemme vapaissa tuulissa ja päästäksemme purjehtimaan nostavalla kurssilla. Tämä söi nopeutta niin paljon, että menetimme hieman asemiamme. Lopputuloksissa olimme tutuilla paikoilla sijoittuen 33:ksi.
Rantaan pääsy venyi taas niin myöhään, että osan miehistöstä täytyi kiiruhtaa ruokailuun käymättä suihkussa. Illalla hiet päästiin kuitenkinkin huuhtelemaan Merisotakoulun jättisaunassa.

Kaakosta tuulee!

Itse asiassa kolmantena kilpailupäivänä rata-alueella tuuli koillisesta 7-11m/s mutta Meri-Karjalan pojat jatkoivat tasaisia suorituksiaan näyttäen, että ei tässä aivan turhaan ole leikkiin ryhdytty.
Päivän ohjelmassa oli kolme ratakilpailua ja olosuhteet olivat huomattavasti inhimillisemmät kuin kahtena edellisenä kilpailupäivänä. Sijoitukset noin kymmenen mailin mittaisella radalla olivat jokaisessa lähdössä kolmenkymmenen tuntumassa. Tiukkoja tilanteita etenkin starttilinjalla riitti ja takaisinkutsuja tuli runsaasti. Venevauhti on tähän mennessä vallinneissa tuulissa osoittautunut kelvolliseksi ja manööverit sujuneet hyvin. Nella on yksi suuren luokan pienimmistä veneistä, mikä vaikeuttaa vapaisiin tuulin pääsemistäa isompien varjosta.
Pieni vauriokin sattui, kun genuan snörppi takertui paapuurin vanttiin reveten irti ja rikkoen lukkonsa. Purje saatiin kuitenkin korjattua seuraavaan starttiin pienellä näpertelyllä ja purjeteipin palalla. Päivän viimeiseen lähtöön vaihdettiinkin sitten jo fokka tuulen noustua 10 metrin paikkeille.
MM-regatta on nyt puolivälissä, huomenna torstaina on ohjelmassa 2-3 ratapurjehdusta.

Karu keli,ratsastajat pettivät

Edellisen illan myöhäisen maaliintulon takia tiistain ratakisan alkua oli myöhäistetty iltapäivään. Tarkoitus oli purjehtia kaksi starttia, mutta järjestäjillä oli ongelmia poijujen ankkuroinnissa 60 metrin syvyyteen tuulimittarin lukemien vaihdellessa 12 - 15 m/s välillä.
Radan viimein valmistuttua toista tuntia myöhässä, matkaan päästiin kolmannella yrityksellä. Yllättävän monella kilpailijalla tuntui olevan vaikeuksia välineiden kestävyyden kanssa, muitakin haavereita ja keskeyttämisiä sattui. Nellan kanssa ei suurempia ongelmia ilmennyt, isopurjeen ratsastajia on tosin jouduttu uusimaan molempina päivinä. Tänä aamuna hankittiin myös uusi spinnun falli maanantain avomerikisassa pettäneen tilalle. Päivän toinen startti jäi purjehtimatta, huomenna yritetään saada kolme lähtöä.
Kilpailu on sujunut jotakuinkin odotusten mukaan, alustavien tulosten mukaan Nella oli avomerikisan 32. ja tämän päivän ratakisan 34. Tiimin mieliala on korkealla ja purjehdus sujuu tasaisesti.

Menipä myöhään

Mm-kisat avattiin noin 60 mailin avomeripurjehduksella Helsingin kasuunin ja Porkkalan seudulla. Alun startti vaikeuksien jälkeen toisen takaisin kutsun jälkeen kolmannella startilla päästiin matkaan. Päivä venyi pitkäksi. Tulimme maaliin puolen yön paikkeilla. Päät tyynyyn tiimi sai noin kahden aikaan yöllä. Tuloksia ei ole vielä saataville, mutta ainakin lopun reippaissa tuulissa Nella tuntui kulkevan mukavasti. Tänään kisat jatkuu reippaassa 12m/s tuulessa ja eka startti olisi tarkoitus olla klo. 14:00.

Teleregatta

Nellan odottaessa Helsingissä kisojen alkua, kulki miehistö pari kertaa treeneihin Kotkasta. Keskiviikkona 1.8. kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan, mm spinnun gaijasta petti ensin sakkeli ja kohta tämän jälkeen ploki, vaikka tuuli ei erityisen navakka ollutkaan. Onneksi tämä tapahtui kuitenkin harjoituksissa.

     Toinen treeni Helsingissä oli perjantaina 3.8. purjehdittu Teleregatta, joka starttasi HSK:n edustalta ja kiersi kasuunin päätyen Suomenlinnan edustalle. Rata ei kovin ihmeellisiä haasteita noin seitsemän metrin etelätuulella tarjonnut. Menomatka oli pitkä viisto kryssi paaralla kasuunille ja paluu suora slööri styyralla Suomemenlinnaan. 
     Startti ei ollut aivan nappi, mutta tuuli sopi hyvin Nellan ykkösgenualle ja uudelle spinnulle, joiden ansioista venevauhti vaikutti oivalliselta Purjehduksen jälkeen osa miehistöstä suuntasi takaisin kotiin. Kipparin tehtäväksi jä käydä pokkaamassa ykköspalkinto Suomenlinnan iltatilaisuudessa. Lauantain ja sunnuntain aikana Nella viritellään viimeiseen kisakuntoon ja katsastetaan. Tosi koitos alkaa maanataina 6.8. avomeripurjehduksella.

Vellamon kierros

Kotkan Meripäivien merellistä puolta edustavat purjehduskilpailut. Näkyvyyden takia reitti on suunniteltu lähelle rantoja, mikä takaa kisaan vaihtelevan hankalat tuuliolosuhteet varsinkin sataman edustalla. Olimme liikkeellä kahdeksanhenkisellä miehistöllä jo hyvissä ajoin ennen starttia haistelemassa tuulia starttialueella. Tämä palkittiinkin sitten varsin kelvollisen startin muodossa. Heti lähdön jälkeen pääsimme irrottautumaan muusta fleetistä ja saatoimme purjehtia vapaasti omaa reittiämme kilpailijoista suuremmin välittämättä.

     Etupäässä varsin heikko, shiftaileva  ja reikäinen kaakoistuuli oli aika-ajoin varsin hankala ja stressaavakin purjehtia. Reikiä tuntui kuitenkin sattuvan tasapuolisesti muillekin. Kevyen tuulen johdosta rata oli melko lyhyt, eikä se sisältänyt kuin yhden pienen varsinaisen kryssipätkän. Tässä shiftien otto onnistui ja etumatkamme muihin kasvoi nopeasti.

     Valtaosa kisasta olikin sitten tiukilla kulmilla spinnuttelua. Nellan uusi punavalkoinen pallokas toimi tässä mallikkaasti ja kiri koko ajan lisää etumatkaa muihin.  Manööverit sujuivat kesän harjoittelun ansiosta hyvin. Myös uusi ykkösgenua oli tässä heikkotuulisessa kisassa parhaimmillaan. Kilpailun lopputulos ei ollut yllätys, mutta tasoituksen jälkeenkin sangen reilu aikaero kakkoseen pisti väkisinkin suupielet hymyyn. Uudet tiimipaidat olivat ensimmäistä kertaa käytössä palkintojenjaossa.
     Alkuviikosta Nella siirtyy taas Helsinkiin, missä on vielä pari harjoitusta ennen kauden päätapahtumaa 4.-11.8. järjestettäviä MM-kisoja.

Mukana Meripäivien avajaisparatiissa

Seuramme kommodorin suostuttelun jälkeen osa Nella-tiimistä lupautui mukaan Kotkan Meripäivien avajaiskulkeueeseen osana pursiseuran joukkuetta. Heti paraatin jälkeen oli tarkoitus pitää viikkotreenit kantasatamassa, mutta tuulen puute sotki suunnitelman.

Iskuryhmäläisiä valmistautumassa hikiseen marssiin halki helteisen kaupungin. 

Arvotavaraa Ahdille

Muutenkin värikkäästi sujunut tiistaitreeni 17.7. sai yllättävä päätöksen, kun kaasuvivusta väännettäessä moottorin kierrokset kyllä nousivat normaalisti, mutta mitään muuta ei tapahtunutkaan. Melko navakasti välillä puhaltanut tuuli tuuli oli juuri sopivasti heikentynyt, kun osa miehistöstä hyppäsi merivartioston laiturille. Kippari lähti hakemaan avuksi moottorivenettä siirtomiehistön suunnatessa kohti Veleiron laituria. Pian tuuli tyyntyikin kokonaan, purjeet laskettiin ja Nella pääsi hinauksessa loppumatkan. Keskiviikkona vene nostettiin telakalle jolloin selvisi, että potkuri oli päätynyt ahdin valtakuntaan kalojen ihailtavaksi. Miten näin pääsi käymään, oli täysi mysteeri, mutta onneksi kaikki tapahtui kotivesillä ja hyvissä olosuhteissa. Uusi potkuri saatiin nopeasti eikä harjoitusohjelmaan täytynyt tehdä tämän takia suurempia muutoksia.

Helteitä odotellessa

Edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt jo jonkun aikaa. Tällä välin Nella on saanut uusia vaatteita. Hiilikuituinen 150% genua kaipaa vielä pientä hienosäätöä, mutta vaikuttaa erittäin lupaavalta. Avotuuliosastoa on täydennetty uudella punavalkoisella spinaakkerilla, joka on tuntuvasti aiempaa suurempi ja vanhaa kevyen tuulen pallokkaasta on modifioitu neulomolla entistä paremmaksi. Treenit ovat jatkuneet normaalisti, heinäkuun alussa pidettiin kuitenkin lyhyt harjoitustauko, jotta intoa ja nälkää riittää myös loppukesäksi.

Selvästi hyvä yö!

Myöhästyimme aavistuksen lähdöstä oltuamme turhan etäällä linjasta. Etukäteen mietitty starttitaktiikka osoittautui kuitenkin oikeaksi ja pääsimme melko hyvin matkaan. Pikkuliisan kohdalla tuli tiukat paikat jäätyämme alta nostattavan Belle Maren ja yläpuolella ajavan Humbugin väliin. Melko nopeasti pääsimme tästä kuitenkin luikahtamaan vauhtimme turvin ja spinnu nousi suunnitelmien mukaisesti.

     Ruotsinsalmeen saavuimme spinaakkeri ylhäällä ja ohitimme plattiksella köröttelevän hyvän startin napanneen Trimmun. Jouduimme pudottamaan spinnun parin mailin kuluttua Kuutsalon takana. Tiukassa sivutuulessa operaatio ei sujunut täysin tyylipuhtaasti ja saimme kiskoa kangasta melko kaukaa isopurjeen takaa. Vehkaluodolle pääsimme tiukassa sivuvastaisessa, muut luokkamme veneet olivat jo jääneet selvästi.

     Tuuli alkoi hieman hiipua ja otimme shiftit talteen kryssiessämme kohti Einonkaria ja Nimetöntä. Enskerille jatkoimme spinnulla, joka oli hetkeksi vaihdettava genuaan tuulen shiftattua vastaan. Ohittelimme tunnin aikaisemmin lähteneitä pikkuluokan veneitä ja saimme pallokkaan uudestaan ylös. Jiippasimme pari kertaa ennen Aarholmaa. Kisan ehkä tyylikkäin yksittäinen suoritus tehtiin juuri ennen Aarholmaa, kun pienelle matkalle puristettu spinnujiippi ja purjeen lasku menivät täysin nappiin. Käänsimme viistolle kryssille kohti Piritovaa.

     Kippari piti evästauon ja ohittelimme pikkuluokkaa johtaneet Keon ja Vanessan. Tuuli shiftaili ja pumppasi jonkun verran mutta poijulle pääsimme melko kivuttomasti muutamalla vendalla. Fiilis oli hyvä, mutta spinnuvehkeet väärällä puolella. Katajakarille johtava osuus olisi ehkä juuri ja juuri ollut spinaakkerilla ajettavissa. Legi oli kuitenkin lyhyt ja lopputulos niin epävarma, että emme edes yrittäneet. Keo ulkoilutti tyylikkäästi genaakkeriaan.

     Haapasaaren takana kapean väylän reunassa oli ankkurissa jättimäinen, toiselle puolen maapalloa rekisteröity X, mikä poikittain kääntyessään uhkasi sulkea koko väylän. Emme uskaltaneet nostaa spinnua ennen ilmestyksen ohittamista. Muutaman minuutin ehti pallokas nauttia merituulesta ennen kuin se taas tungettiin keulaluukusta takaisin pimeään ja kurssimme käännettiin kohti pohjoista. Jätin ankkurivalo loisti korkealla Haapasaaren yläpuolella kuin joulutähti.

     Piritovalle pääsimme hyvässä sivuvastaisessa, mutta Merikarin jälkeen tuuli alkoi moinata. Ennen Rankkia tuulen suunta ja voimakkuus vaihtelivat voimakkaasti. Välillä eteneminen vastalaineeseen oli miltei mahdotonta. Rankin jälkeen hermot joutuivat koville olemattoman tuulen pyöriessä miten sattui. Vendasimme tilanteen mukaan kymmenkunta kertaa. Ajosuunta pysyi likimain samana, vain halssi vaihtui.

     Ratamerkkinä oleva länsipoiju oli pimeänä, mutta löytyi kyllä plotterin ja vieressä vilkuttavan pohjoisen avulla. Tuuli alkoi voimistua ja reitti taittui hieman alas. Hämärän hellittäessä laskettelimme innosta hihkuen yhdeksää solmua noin 90 asteen tosituulessa kohti Kohon matalaa, missä jiippasimme ja nostimme taas spinnun.

     Viikarin salmeen pääsimme liki optimikulmilla. Sataman suulla jiippasimme viimeisen kerran sisään menevän laivan takaa ja annoimme saapumishälytyksen tuomaristolle. Takanamme tulevien veneiden purjeiden silhuetit erottuivat juuri ja juuri Kaunissaarta vasten aamun valjetessa. Töötti kajahti klo 03,09. Laskimme spinnun ja ajelimme iso ylhäällä aallonmurtajasta sisään.  Kotimatkalla Merituulentien sillalta näimme, kun Vanessa ja Belle Mare ohittivat Havourin.

     Tällä kertaa purjehdus oli helppoa ja homma toimi skarpisti. Fillis oli hyvä eikä lopputuloksesta pitäisi olla epäselvyyttä. Viitisenkymmentä mailia sujahti reilussa yhdeksässä tunnissa lähes ideaaliolosuhteissa. Aina löytyy toki hiomista ja paranneltavaa, mutta harjoittelu alkaa ilmeisesti tuottaa tuloksia. Ainakin tämä kisa sujui hyvin.

Rantapuheista

Jo merellä Tainion ja Kalbådagarundin puolivälissä aallokossa kotia kohti surffaillessamme pohdimme, että keskeyttämispäätös alkaa rannassa varmasti elää omaa elämäänsä. Kävi juuri, kuten arvelimmekin. Kun tässä nyt oikein paikallislehden mielipidepalstallekin on päädytty, lienee paikallaan kerrata tapahtumien kulku ja taustat.

     Kisasta oli takana kaksi kolmasosaa, haluamamme tiedot venevauhdista sekä miehistön yhteistoiminnasta oli tähän mennessä jo hankittu. Jäljellä oli vielä pitkä kryssi takaisin Espooseen. Tuuli yltyi nopeasti täysin tyynestä yli 15m/s lukemiin.  Aallokko oli melko jyrkkä ja kasvoi nopeasti noin kolmemetriseksi. Nellan genua vaihdettiin fokkaan ja isopurjetta pienennettiin yhdellä reivillä. Veneen purjehtimisessa ei ollut mitään ongelmia, joskin toisella halssilla aallokossa eteneminen oli varsin hidasta. Reivattu isopurje tempoili ilkeän näköisesti puomilla. Miehistö oli juuri vaihtanut vahtivuoroa ja oli täydessä kilpailuvireessä. Kukaan ei ollut merisairas.

     Kesän päätavoite on elokuussa Helsingissä käytävä MM-kilpailu. Kalustovaurion riski kyseisissä olosuhteissa jatkettaessa oli ilmeinen. Varsin moni kilpailija raportoi purjeita ja varusteita matkalla särkyneen. Meillä oli käytössä hiilikuitulaminaattiset kisapurjeet, joka tunnetusti eivät pidä lepattamisesta. Näissä olosuhteissa ei ollut yksinkertaisesti järkevää jatkaa kilpailemista. Uusia varusteita saa toki kaupasta, mutta uuden isopurjeen hankkiminen on mittava investointi joka tällä aikataululla ei ole enää mahdollinen. Keskeyttäminen on aina harmi ja otti luonnolle, mutta toisessa vaakakupissa oli koko hankkeen vaarantaminen. Nyt Nella säilyi kisakunnossa ja harjoittelu voi jatkua. 

Volvo Suursaari Race

Kuinkas sitten kävikään?

Kisan startti tapahtui Perjantai-iltana yhdeksältä Espoon Haukilahdesta. Nella aloitti kohtuullisen mukavasti ensin spinnulla Pihlajiston poijulle ja sieltä sivuvastaiseen Helsingin kasuunille. Vene kulki hyvin ja valokuvaajat pörräsivät ympärillä kuin Hollywoodissa, vaikka luokan nopeimmat veneet vetivätkin meihin hieman kaulaa.

     Kasuunilta reitti kääntyi itään kohti Kalbådagrundia ja aukesi spinnulla ajettavaksi. Yötä kohden laiskistuvassa tuulessa leikattiin ehkä turhankin rohkeasti keskelle Suomenlahtea. Ykköskisasetin ollessa vielä neulomon pöydällä kippari haikaili viidentoista puuttuvan neliön perään. Hiljaisessa kelissä lisäpinta-ala ei olisi ollut pahitteeksi. Aamuyön tunteina usko säätiedotuksen kaikkivoipaisuuteen alkoi horjua ja Nella jiipattiin kohti kotimaan kamaraa ottaen pieni tikki reittiviivaan nähden lähes poikittain. Ei olisi pitänyt, sillä läheltä piti, että Kotkan majakalle ylipäätään päästiin spinnu ylhäällä. Tuuli käyttäytyi juuri ennusteen mukaisesti.

     Itse Suursaaren kierto oli parista sadepisarasta huolimatta meille kisan valoisin osuus. Vene kulki hyvin itäpuolen kryssin ykkösgenualla ja länsirannallakin tuuli riitti spinnullemme mainiosti. Kun vielä reittivalinnat menivät nappiin ja kokki-Arin valmistama mainio lounas lämmitti vatsassa, oli tunnelma hyvä ja asetelmat selvästi petranneet aamun lukemista.

     Kotkan majakan jälkeen juutuimme hetkeksi plägään, mutta tiesimme lännestä kohta saapuvan tuulta. Odotimme innolla reipastuulista kryssiä nostamaan Nellan takaisin kärkitaistoon, mutta tuulilähetyksen toimituksessa tapahtui jokin virhe. Odotettu tuuli saapui kyllä ajallaan, mutta lähes tuplavahvuisena. Ollessani lepovuorossa kuuntelin kannen alla kun ykkönen vaihdettiin ensin fokkaan ja hetkeä myöhemmin otettiin jo ensimmäinen reivi.

     Saapuessani takaisin työmaalle kryssimme kohti Kalbådarundia 13-15 m/s lounaistuulessa. Kippari silmäili tuon tuostakin huolestuneena reivisilmukassa rimpuilevaa isopurjetta ja laskeskeli mahdollisen kalustotappion tuomia lisähaasteita lompakolle ja kisa-aikataululle. Hetken päästä minut komennettiin radioon ja tehtäväksi annettiin ilmoittaa raskas keskeyttämispäätöspäätös kisaorganisaatiolle. Menohaluja hinkuneen keulakannen hieman jurnuttuaessa kurssi otettiin kohti Orregrundia ja Kotkassa sijaitsevaa kotisatamaa. Rannikon lähestyessä jyrkkenevässä aallokossa pudotimme ensin isopurjeen ja lopuksi myös fokan pois pelistä. Pelkällä rikillä seilasimme loppumatkan koneavusteisesti välillä aalloilla surffaten 8-9 solmun nopeudella kotia kohti. Matkaseuranamme oli pari muutakin keskeyttänyttä venettä.

     Kotisatamaan kiinnityimme sunnuntaina aamukolmen tietämissä. Pienen levon jälkeen palasimme myöhemmin aamupäivällä hieman apeissa tunnelmissa Meriniemeen siivoamaan venettä ja viikkaamaan purjeita sekä hakemaan takaisin Helsinkiin jääneitä autoja. Laihaa lohtua saimme yöllä ja aamulla tihkuneista tiedoista, että keskeytyksiä oli sattunut muillekin, vieläpä varsin runsaasti. Purjeita, mastoja ja peräsimiä oli rikkoontunut, jopa meripelastusta oli tarvittu. Me puolestamme onnistuimme välttämään kaikki välinetappiot. 
     Treenaaminen jatkuu, vaikka leikki jäikin tällä kertaa kesken. Seuraavana kalenterissa on Kotkan Pursiseuran järjestämä Yöpurjehdus 16.-17.6.

Suursaari odottaa

Nellaa on viime päivinä ulkoilutettu ahkerasti yli kymmenen miehen voimin. Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Tässäkin on menossa jiippiharjoitus vaikka linkin http://youtu.be/tjpH5ik-elQ videolle onkin tallentunut pelkkiä vendoja. Joskushan on kryssittävä ylös, jotta päästään taas ajamaan spinnulla. http://www.sports-tracker.com/#/workout/Timo5245/dcqrpcumabq2etpb Itse treenissä ei aikaa kameraleikkeihin liiemmin ole ollut. Edessä on vielä yksi harjoituskerta, sitten katseet käännetään kohti Suursaarta. Nella siirtyy Helsinkiin odottamaan kisan starttia loppuviikosta.

Aina ei mene kuten Srömsössä

Parin mainion harjoituksen jälkeen on joskus välttämättä paluu arkeen edessä. Tälläinen kolmannen vuoroparin tasoittava sattui tiistaille 29.5. Olosuhteet olivat hyvät ja kaiken piti olla kunnossa, mutta homma ei jostain syystä toiminutkaan odotetulla tavalla. Purjehduksen vaikeus pisti porukan hetkeksi mietteliääksi.

Tuumaustauko harjoituksen päätyttyä Nellan kannella.

Projekti etenee aikataulussa

Yhteisiä harjoituksia on nyt takana puolisen tusinaa. Miehistön yhteistoimitaa on hiottu ja rutiineja treenattu ahkerasti. Kevät on ollut varsin heikkotuulinen, mikä on hieman hankaloittanut harjoittelua. Venettä on myös hienosäädetty paremmin tiimin mieltymyksiä vastaavaksi. 
Nellan mastolla on korkeutta noin 18 metriä, mikä vastaa suurinpiirtein kuusikerroksisen talon korkeutta. Tässä on meneillään spinaakkerin fallin huolto. 

Lukijan arvattavaksi jää, nousiko mastoon kyseistä tehtävää suorittamaan mastomies Petri, trimmaaja Jesse, kippari Kusti, vai joku muu miehistön jäsenistä?

Projektin julkistaminen

Meriniemeen oli kutsuttu yhteistyökumppaneita ja toimittajia ennen kauden avaavaa Veleiro-cup osakilpailua. Projektin taustat sekä miehistö esiteltiin Arin toimesta ja Meriniemi tarjoili maittavaa purtavaa.
       Itse kisastartti suoritettiin varovaisesti erittäin hiljaisessa kelissä. Kanssamme merelle lähti myös projektin henkinen spinaakkeri, avajaistilaisuudessa puhunut Aake Kalliala. Läheltä piti, ettei koko starttia jouduttu mitätöimään tuulen puutteen takia. Lopulta tuuli kuitenkin virisi sen verran, että ehdimme maaliin ensimmäisenä veneenä hieman ennen määräajan täyttymistä. Tällä kertaa ei mitalitili vielä Nellalle auennut, mutta projektin kannalta tärkeää kokemusta karttui kiitettävästi. Seuraavan kerran veneen köydet irrotetaan treenimielessä helatorstaina.

Ensimmäinen vesitreeni

Kevään ensimmäinen treeni käytiin äitienpäivänä loistavissa olosuhteissa yhdeksän hengen miehistöllä. Aurinko paistoi ja lounaistuuli puhalsi noin 8m/s voimakkuudella. Talvipölyt tuli karistettua sekä spinnusta, että ykkösgenuasta, tosin hieman pienempi keulapurje olisi ollut paikallaan. Miehistö sai tuntumaa veneeseen konkarigasti Masan avustuksella. Samalla myös SLAM:in toimittamat uudet purjehdusasut tuli sisäänajettua. Ohessa mastomies Petrin keräämää dataa: http://connect.garmin.com/activity/177790755

Liput liehuivat Äitienpäivänä

Myöhemmin iltapäivällä nousivat myös purjeet ensimmäistä kertaa kaudella 2012.

Vesille lasku

Tänään keskiviikkona 09.05.2012 laskettiin Nella onnistuneesti vesille. Ensimmäiset vesitreenit on tarkoitus vetää sunnuntaina.

Pikkuhiljaa valmiina vesille

Maanantaina 7.5. osa tiimistä kokoontui Veleiroon halliin vahaustalkoisiin. Nellan uudet mainosteipit saaneet kyljet kiillotettiin kesäkuntoon. Veneen pohjalle, kölille ja peräsimelle suoritettiin myrkkymalin vesihionta. Vene alkaa olla valmiina lasketttavaksi veteen. Myöhemmin kesällä ennen kauden päätapahtumaa Nella on tarkoitus nostaa vielä toistamiseen ylös pohjan saamiseksi aivan viimeiseen kisakuntoon. Jo nyt pinta on mainiossa kunnossa ja kestää vertailun lähes minkä tahansa muun veneen kanssa. Samassa yhteydessä ihasteltiin ja sovitettiin uunituoreta kisa-asusteita.

 Petri puunaa kylkeä.

Ville ja Kusti vesihiovat pohjaa

Palaveri Puuvenekeskuksessa 02.04.2012

Maanantaina kokoonnuttiin taas porukalla Puuvenekeskuksen tiloissa ja suunniteltiin tulevaa kesää. Käytiin läpi projektiin liittyviä asioita ja kerrattiin missä tällä hetkellä mennään. Paljon on vielä tehtävää ja suunniteltavaa ennen elokuun mm-kisoja. Tällä hetkellä ehkä suurin kysymysmerkki on mm-kisojen luokkajako, eli missä GPH-luvussa menee ison ja pienen luokan raja. Nykytiedon mukaan luokkajako pitäisi selvitä toukokuun alkupuolella.

Ongelma on siis se, että Nellan GPH-luku on hyvin lähellä tuota rajaa. Eli on hankala tietää joudummeko isoon vai pieneen luokkaan. Käytännössä tuo siis tarkoittaa sitä, että jos "joudumme" isoon luokkaan, olemme jotakuinkin fyysisesti ison luokan hitaimpien veneiden joukossa. Jos taas "pääsemme" pieneen luokkaan, olemme siellä luokan nopeimpien veneiden joukossa. Oman näkemykseni mukaan haluaisin meidät tuonne pieneen luokkaan. Tätä kirjoitettaessa ilmoittautuneita veneitä on 122. Eli se tekee jo reilu 60 venettä per luokka. Huimat kisat tulossa. Kisoissa käytettävästä ORC-tasoitusjärjestelmästä lisää löytyy täältä.

Koulutustilaisuus 13.3. 2012

Samuli Leisti kertoi x-35 -tiimin valmistautumisesta ja harjoittelusta Nellan miehistölle Puuvenekeskuksessa

Projektina ORCi MM 2012

Parin viime kesän aikana on muutama Kotka pursiseuran aktiivikilpapurjehtija pohtinut mahdollisuutta kerätä sopiva tiimi suuremman kotkalaisen köliveneen saamiseksi mukaan kovan tason kilpailuihin. Kun viime syksynä varmistui, että Avomeripurjehduksen ORCi- luokan MM-kilpailut purjehditaan elokuun alussa Helsingissä, päätettiin ryhtyä tuumasta toimeen. Vuoden vaihteessa aloitettiin projekti, jossa tarkoituksena on yhdistää kotkalainen kilpapurjehdusosaaminen kilpailukykyiseen veneeseen. 

Salona 40 on venetyyppi, joka nopeutensa ja mittakirjansa puolesta soveltuu mainiosti kilparadoille. Veneen omistaa ja sitä kipparoi kotkalainen Jorma Gustafsson. Suuri vene vaatii kilpapurjehdusta silmällä pitäen ison ja rutinoituneen miehistön. Sopivan miehistön löytyminen kotikaupungista onkin ollut yksi projektin lähtökohdista. Nella-nimeä kantavalla veneellä on kilpailtu aiemminkin ahkerasti, mutta enimmäkseen alimiehityksellä. Menestys on silti ollut varsin hyvä.

Pitkin talvea on tehty suunnittelutyötä veneen optimoimiseksi kilpailuja varten sekä sopivan miehistön kokoamiseksi. Lisäksi on käyty sponsorineuvotteluja. Tiimissä on mukana toista kymmentä purjehtijaa, joista varsinaiseen kilpailumiehistöön kuuluu 9 henkeä. Mukana on sopiva yhdistelmä nuoruuden intoa sekä vuosien kokemusta. Kaikki miehistön jäsenet ovat Kotkan pursiseuran jäseniä. Yhteisiä miehistökokoontumisia ja koulutus- sekä suunnittelutilaisuuksia on järjestetty talven mittaan. Varsinaiset purjehdusharjoitukset alkavat toukokuun puolivälissä.

Suuren miehistön saumatonta yhteistoimintaa silmällä pitäen valmistautumisaika on varsin lyhyt. Niinpä purjehdusharjoitukset viedään läpi tavoitteellisesti ja organisoidusti keskittyen ensisijaisesti manööverien hiomiseen, eri olosuhteisiin sopivien trimmien löytämiseen sekä maksimaalisen venevauhdin hiomiseen. Ennen kauden päätapahtumaa vauhtia kokeillaan mm. Kotkan pursiseuran yöpurjehduksessa sekä Volvo Suursaari Racessa.  Alkukauden Veleiro-cup -lähdöt torstaisin ovat luonnollisesti mukana harjoitusohjelmassa. Täällä hyvää harjoitusvastusta tarjoavat muut oman seuran veneet.

Itse päätapahtuma, Avomeriveneiden MM-kilpailu on 4.-11.8.2012 purjehdittava kovatasoinen kilpailu, jossa noin 130 venettä 16 maasta mittelee pääosin ratakisoista koostuvassa kilpailusarjassa Helsingin edustalla sekä ulompana Suomenlahdella. Purjehtijoita tapahtumaan osallistuu n.1000. Koska veneet poikkeavat toisistaan niin kokonsa kuin nopeutensakin suhteen, käydään itse kilpailu kahdessa eri luokassa matemaattisesti laskettujen mittalukujen tasoittamana. Nella kilpailee samassa sarjassa kilpailun suurimpien TP52- veneiden kanssa.  http://merenkavijat.fi/orcworlds2012/

Kilpailujen jälkeen, tiimi hajoaa ja jakautuu takaisin tuttuihin kotkalaisveneisiin. Näin projektin myötä saadut tiedot, taidot ja kokemukset tulevat hyödyttämään koko kotkalaista kilpapurjehdusta. Saatuja kokemuksia voidaan myös tulevaisuudessa hyödyntää joko vastaavien tai pienempimuotoisten projektien yhteydessä.

Purjehdustiimiin kuuluvat: Jorma Gustafsson, Jesse Hjelt, Timo Markkanen, Ari Pulkkinen, Mika Streng, Kari Streng, Petri Tykkä, Ville Vuolahti, Samu Välipakka, Matti Warkki, Aki Kirjavainen ja Pessi Pursiainen

Yhteistyökumppanit: Kristina Cruises, Kotkan Seudun Osuuspankki, Optimiratkaisut, Haminakotkan satama, Veleiro, Kotka Energia, Ravintola Meriniemi, SLAM